perjantai 9. huhtikuuta 2010

Karitsointi alkakoon


Eilen illalla saivat tuntemukseni ja uskomukseni vahvistuksen:
Lyyli selvästikkin aloitteli synnytystä. Se olo oli levoton, tuhinaa ja hönksäämistä. Jaloillaan ja takaisin makuulleen etsien hyvää asentoa.
Peppu oli aivan turvoksissa ja kova pallo.

Erkistäkin tuli levoton ja välillä se jopa yritti astua maassa makaavaa Lyyli-raasua. Päätimme mieheni kanssa, että on parempi jos Lyylille eristetään oma karitsoimisaitaus. Sinne Lyyli siirtyikin turvaan, mutta taisi silti olla aika hämillään tilanteesta.

Näytti siltä, ettei h-hetki olisi aivan vielä käsillä joten veimme lapset nukkumaan.

Yöllä ennenkuin kello ehti 03:lta soittaa, olimme molemmat mieheni kanssa jalkeilla. Niimpä kiireesti katsomaan navetaan tilannetta.

Mutta eihän siellä enää mitään tilannetta ollutkaan. Lyylin kaikki synnytysoireet olivat kadonneet. Siellä se hämmentyneenä karsinassaan ihmetteli miksei pääse Erkin luo.

Aamulla tilanne oli vähän samanmoinen, ajoittain tuntui että Lyyli taas puhisisi enemmän, muttei pepussa mitään "kypsymistä" ole.

Olen ihan hirvittävän huolissani mitä tälläinen ehkä pitkittynyt synnytys karitsoille voikaan aiheuttaa. Sisätutkimuksen koen vielä liian aikaiseksi

Olin tuntevinani Lyylin vatsassa muljahduksia, mutta onko se enemmän kuvitelmaa tai omaa toivetta jää nähtäväksi.
Lyyli itse vaikuttaa hyvinkin reippaalta ja voimalliselta, hänen puolestaan en ole huolissani ainakaan vielä...

Mutta ei me kumpikaan ensikertalainen taideta helpolla päästä ...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen mielissäni kommentistasi.
Kiitos ja tulethan taas takaisinkin ;)