Tänään Erkin kanssa ulkoillessa alkoi sen puskemisyritykset harmittamaan itkuksi asti. Niin kauan kuin olin paikallani, se kiehnäsi ja nautti äärettömästi rapsuttamisestani. Ilmeillään se ihankuin nauraa kun kaikki on kivaa.
Mutta, heti kun lähdin liikkeelle ni olisi pitänyt vaan saada puskea ... Puskut todellakin sattuvat, sarvet ovat sellaiset töröt, että osuessaan kudosvaurio on aina syvä ja monta päivää kipeänä..
Kirjoitin harmitukseni netissä olevaan lammasfoorumiin ja vastauksista saatan vain päätellä että aloittelijan tyhmyydellä ollaan tämä ongelma itsellemme hankittu. Puskemisesta pois oppiminen onkin aika suuri haaste.
Mutta kun tämän on itse aiheuttanut ja kun tämä pässi nyt vaan on maailman ihanin (halutetssaan) ja äärettömän rakas niin ei tässä auta kuin yrittää pitkän pinnan ja maltin kanssa...
Hei! Mielenkiinnolla luen naita juttujasi! Meilla on lampaita vahan enemman, mutta entisena kaupunkilaistyttona olen kantapaan kautta naita juttuja opetellut minakin. Kayhan kylassa blogissani!
VastaaPoistaMeilla on kaksi pukkia tana vuonna ja minulla on aina ollut valtava kunnioitus niihin, joten en kylla aidan sille puolelle mene niita rapsuttelemaan...