Kun oikein rakastaa niin ikävän määrä on suunnaton

Voi luoja tätä ikävän määrää.. Miten tuska sattuu lyöden kuin puukkoa kylkiin, jalkoihin, sydämeen.. Mulla on niin järkyttävän paha olla ja suunnaton tyhjyys mun sisällä..

Jos rakastaa toista niin paljon kun mä rakastin Erkkiä niin kuinka mä annoin tän tapahtua? Miks mikään tai kenenkään lamppu ei syttynyt ettei Erkki saanut leikkauksessa jäykkäkouristuspiikkiä? Mä aina uskon et joku johdattaa meitä oikeisiin valintoihin, mut miks mä nyt läksin tälle tielle ja samalla uhrasin sen joka oli mulle niin rakas??

Mä en näe nyt tietä jota lähtisin kulkemaan. Yli kolme vuotta lampaita koskavat päätökset on tehty aina ajatellen että Erkki laumanjohtajana ja suurena persoonana on se ketä ensimmäisenä ajatellaan, ei sillä etteikö muidenkin lampaiden hyvinvointi olisi tärkeä mutta mikä toimi Erkillä, se palveli myös tyttöjä ja karitsoja..

Erkki oli suuri persoona, omanlaisensa legenda jo eläessään ja näköjään se on niin että legendat kuolevat nuorina myös pässien maailmassa..

Erkki ei päästänyt meitä helpolla ei edes pienenä poikana kun se oli aina hukassa ja pikkasen pihalla kaikesta.. Mutta jos joku osasi näyttää rakkautensa, niin Erkki. Tosin se osasi näyttää myös sen, kun hermo paloi luisessa pääkopassa..  '
Vuosien myötä opin lukemaan Erkin mietteitä sen katseesta, joten tiesin jo illalla mitä Erkkikin tiesi.. Kuolema tulisi erottamaan meidät ihan pian..

Erkki eli hetkessä
 ja mä olen jumalattoman kiitollinen siitä mitä rohkeutta sen eläimen kanssa eläminen on minulle antanut.. Ja jos mä mitään tästä matkasta olen oppinut niin sen etten mä siitä koskaan tule tinkimään vaikka kuinka jostain olisi tyhmää tai typerää tehdä asioita vastoin yleistä mielipidettä
... Koskaan ei ole typerää rakastaa vaikka kohteena olisikin vain hassu ja voimakas pässi.. Se pässi oli meidän laumamme johtaja.. se pässi oli minun sydämeni sankari ja minun on niin ikävä